12.10.2013
Mittakaavan ja ajan muutokset näkyvässä maisemassa
Lapsuuteni maisemaan Itä-Suomessa kuuluivat pellot, niityt ja metsät. Maalla jokaisella oli vähintään oma perunapelto, pieni kasvimaa ja muutama viinimarjapensas. Pielisen rantamaiden savikoilla oli laajoja peltolakeuksia, tai ne tuntuivat silloin valtavan laajoilta, joilla viljeltiin ohraa tai kauraa. Maatalojen karja laidunsi kesäisin niityillä. Lehmiä saattoi olla vain yksi tai kaksi, yli kymmenen pään nautakarja oli jo suuri lauma.
Maalla asumiseen kuuluu oma perunamaa.
Lehmien laiduntamat niityt olivat mukavia leikkipaikkoja. Eläimet olivat syöneet ruohon lyhyeksi, joten niityllä oli hyvä juosta ja leikkiä.Leikin tuoksinassa, avojaloin tietenkin, tuli tavan takaa vahingossa astuttua lantaläjien päälle. Osittain kuivuneita lantaläjiä laitettiin pajuvitsan päähän ja lingottiin joskus pelottavalla tarkkuudella milloin mihinkin maaliin. Maaseutu on ollut turvallinen ja monin tavoin virikkeellinen kasvuympäristö.
Alkuperäisrotujen lehmät kuuluvat perinnemaisemaan.
Vinttikaivo oli aikaisemmin tuttu näky maaseudulla.
Kaskikoivikot ovat lähes hävinneet suomalaisesta maisemasta.
Maaseutumaisema muuttuu
Pienet tilat ovat nykyisin hävinneet. Perheillä ei ole enää omaa lehmää ja kanoja, vaan maito ja munat haetaan kaupasta. Lehmiä näkee laitumella aina vaan harvemmin. Entisillä niityillä viljellään apilaa ja muita rehukasveja. Niistä tehdään tuorerehua, joka kuljetetaan lehmille karjankasvatuslaitoksiin. Maisemassa ei enää näy heinäseipäitä, vaan niityille ja pelloille ovat ilmestyneet suuret muovikuorrutetut tuorerehupallot.
Nykyaikana kaiken pitää olla suurta ja tehokasta ja tuottavaa. Pieniä tai syrjäisiä peltoja ja niittyjä ei kannata enää käyttää, joten ne pusikoituvat ja metsittyvät. Toisaalta siellä missä viljellään, on viljely tehokasta. Salaojituksen myötä pelloilta ovat hävinneet pientareet, ja niiden myötä monimuotoinen kasvi- ja hyönteislajisto. Tilalle on tullut yhtä kasvilajia kasvava valtava ja yksitoikkoinen kenttä.
Muoviin käärityt tuorerehupaalit ovat nykyajan maalaismaisemaa.
Kukkimisaikaan rypsipelto tuo maisemaan väriä.
Vehnäpelto hehkuu loppukesän aamuauringossa, taustalla tuorerehupaaleja.
Kesantoalueet tuovat peltomaisemaan väriä ja vaihtelua.
Maalaismaisemaan niittyjen ja peltojen keskelle kuuluvat ladot. Nykyisin niiden merkitys kuivaheinän varastoina on vähentynyt ja monet ladot lahoavat ja sortuvat niille sijoilleen. Ladot ovat kuitenkin tärkeä osa maaseudun maisemaa. Käyttämättöminäkin latoaj kannattaisi kuitenkin säilyttää maisemakuvan kannalta
Lato on monesti piste iin päälle harmonisessa maalaismaisemassa.
Kotitarveviljelijän pieni kasvihuone tuo piristystä maisemaan.
Miten tilakeskus, kylä ja maisemakuva vaikuttavat toisiinsa
Maalla on ollut tilaa rakentaa, jolloin talot ja tilat ovat rakennettu maaston edullisimpiin kohtiin rinteille ja kumpareille. Kylän syntymiseksi pelkät rinteet ja kumpareet eivät ole riittäneet, vaan lähellä on pitänyt olla riittävästi viljelyskelpoista maata ja hyvät kulkuyhteydet. Maisemassa, missä näkyy kylä, näkyy yhtä lailla joki tai järvi sekä laajat peltoalueet.
Tilaskeskukset päärakennuksineen, kivijalkanavettoineen ja muine rakennuksineen sijoittuvat mielessäni kylien keskustojen reunoille tai lähialuille. Tilakeskukset ovat kuitenkin olennainen osa kyliä. Nykyisin kivijalkanavetat ovat monesti vaihtuneet peltikuorisiksi halleiksi ja kuutioiksi. Siinä mielessä kylein maalaismaisemaan on tullut samanoloisia maisemavaurioita kuin taajamien keskustoissa, joissa vanhoja puurakennuksia on purettu ja korvattu laatikkomarketeilla.
Maaseutu ja maaseutumaisema on lopulta kuitenkin muuta, kuin pikku hiljaa pilattavaa menneen ajan kaikua. Maaseutu kehittyy, maaseudulle muutetaan ja nykyisten tietoliikenneyhteyksien ansiosta maalla voi ansaita elantonsa muullakin kuin maa- ja metsätaloudella. Maaseudun maiseman sunnittelulle kauniin ja miellyttävän asuinympäristön säilyttämiseksi tai tavoittamiseksi on tarvetta. Oikein sijoitettuna rumakin rakennus sulautuu maisemaan, eikä näy siinä häiritsevänä elementtinä ja maisemavauriona.
Hyvää viljelysmaata ei ollut varaa tuhlata rakennusten alle, vaan talot tehtiin monesti kuiville rinteille.
Avaraa peltomaisemaa Vantaanjokilaaksossa.
Oma hahmotelmani maalaismaisemasta: Kylä on syntynyt joen varteen ja tilakeskukset sijoittuvat hieman etäämmäksi. Viljelyskelpoinen maa on arvossaan, joten tilakeskukset on rakennettu kumpareille, joissa maaperä ja kosteusolot eivät ole olleet suotuisia viljelyskasveille.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.