Perinnemaisemat ja -biotoopit

Perinnebiotoopit ovat kulttuurivaikutteisia luontotyyppejä. Ne liittyvät kiinteästi karjatalouteen ja eläinten laidunnukseen. Tyypillisiä perinnebiotooppeja ovat laidunniityt, metsälaitumet ja hakamaat. Perinnebiotooppia ovat myös esimerkiksi paisuntaniityt, joilta niitettiin karjalle heinää ja ruohoa talven varalle.

Hämeenkylän avointa kulttuurimaisemaa Vantaalla.

Ravinteikkaat ja kosteat alueet varattiin viljelyskasveille, joten karja laidunsi kuivilla ja yleensä vähäravinteisilla alueilla. Laidunalueet olivat valoisia, sillä ruohot ja heinät kasvoivat parhaiten valoisilla paikoilla. Laidunalueet myös pysyivät avoimina, sillä karja söi puiden ja pensaiden taimet.

Jatkuva laidunnus ja kasvien kannalta vaativat kasvuolosuhteet loivat perustan monimuotoiselle kasvilajistolle, jossa myös kaikkein pienimmät kasvit pärjäsivät. Yksikään laji ei päässyt valtaamaan koko kasvualaa itselleen.

 

Perinnebiotoopin voi rakentaa itse

Perinnebiotoopit ovat alun perinkin syntyneet harjoitetun maatalouden tuloksena, joten  perinnebiotooppeja, tai ainakin niiden kaltaisia elinympäristöjä, voidaan hyvinkin varta vasten rakentaa. Perinnebiotyyppi syntyy itsestään laitumille, mutta yleensä laiduntavia eläimiä ei ole käytettävissä ja tarvitaan muita konsteja “perinnebiotoopin” luomiseksi.

Kuiva niitty eli keto on tyypillinen perinnebiotooppi, joka voi korvata pihanurmikon ja istutusalueet. Keto, tai mikä tahansa perinnebiotooppi, pitää perustaa sellaiselle kasvupaikalle, joilla ketoja on luonnostaan, eli kuiva ja aurinkoinen paikka. Savimaalle ei ketoa saa ikinä. Erinomaisia paikkoja kedoille ovat tienpientareet, penkereet ja sähkölinjojen aluset. Keto voi myös koristaa pihaa kuivilla ja aurinkoisilla rinnetonteillla.

Pikkutervakko kukki näyttävästi karulla kalliokedolla.

Karulle kalliolle keto syntyy itsestään.

Maiseman monimuotoisuus

Monimuotoisessa maisemassa vaihtelevat avoimet ja metsäiset alueet, vesistöt, kukkulat ja laaksot sekä asutuksen ja ihmistoiminnan mukanaan tuomat näkymät. Maiseman monimuotoisuus on myös elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monipuolisessa maisemassa on paljon erilaisia elinympäristöjä ja sitä kautta lajien monimuotoisuutta.

Lepaan viinitilan maisemassa on hallitsevat laajat pellot ja golfkentät tilakeskuksen vanhojen rakennusten ja piha-alueen komeiden puiden ohella. Peltojen ja golfviheriöiden lomassa on ojia, joita reunustaa paikoin tiheät pajupensaikot. Peltojen takana kohoaa metsänreuna ja kaukana siintää Lepaanvirta. Viinitilan ympäristö on vanhaa kulttuurialuetta, joten maisema on muovautunut ajan saatossa arvokkaaksi ja monimuotoiseksi.

Viinitilan ympärillä riittää avaruutta ja katse yltää kauas maisemaan.

Hoitomenetelmiä

Tyypillisintä maisemanhoitoa on avoimien alueiden pitäminen avoimina, eli umpeenkasvun estäminen. Niiton tai laidunnuksen loputtua laajatkin pelto- ja niittyaukeat kasvavat vääjäämättä umpeen, ellei mitään tehdä. Pajut, ja muut puuvartiset pitää aika ajoin raivata pois, jotta alue ei pusikoidu ja metsity.

Voutilan kallioketo on maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi, jota Vantaan ympäristöyhdistys hoitaa.

Niityt ja tienpietareet pitää niittää mieluiten vuosittain. Kaikille alueille, esimerkiksi tulvaniityille ja avoluhdille ei pääse välttämättä kesäaikaan lainkaan koneilla. Kun tulvaniityt ja muut avoimet alueet ovat osa arvokasta kulttuurimaisemaa, on tyypillinen hoitotoimenpide pajujen ja muiden puuvartisten raivaus aika ajoin. Raivaus esimerkiksi viiden vuoden välein on hyvä tavoite.

Laiduneläimet, etenkin lampaat ja hevoset, ovat yleistyneet viime vuosina maisemanhoitotyössä. Nykyisin varsinkin lampaita voi nähdä tekemässä arvokasta perinnemaiseman hoitoaan jopa kaupunkialueilla. Kun on vain mahdollisuus saada lampaita, lehmiä tai hevosia , niin ilman muuta laidunnus joka vuosi.

Tienpientareet niitettään säännöllisesti ainakin kerran vuodessa, joten pientareilla kasvaa monipuolinen kasvilajisto.

Helsingin Vanhankaupunginlahti on hyvä esimerkki onnistuneesta maiseman, elinympäristöjen ja lajien suojelusta. Lahti on kuuluisa lintuvesi, jossa lintujen muuttoaikaan varsinkin keväällä voi nähdä ja kuulla erittäin paljon eri lajeja. Osa rantaniitystä oli kasvamassa umpeen, kun järviruoko levisi leveänä rintamana. Matala kasvillisuus hävisi ja samalla hävisivät pesä ja ruokailipaikat monilta rantojen linnuilta. Alue tarvitsi kipeästi laidunnusta. Nyt Vanhankaupungin lahden rantaniityillä laiduntaa kesäisin nautoja. Järviruoko on syöty pois, ja monimuotoinen maisema ja lajisto palautunut alueelle.

Suomen alkuperäiskarjan lehmät ja vasikat ovat juuri saapuneet kesätöihin Vanhankaupunginlahdelle ja matkaavat ruo'ikkon raivattua reittiä myöten ensimmäiseen laidunnuskohteeseensa.

Järviruoko leviää myös vesialueella, josa matalan lahden avovesialueet ja sitä myöten niitä tarvitsevat linnut ovat vaarassa. Avovesialueet saadaan pysymään avoimina jatkossakin niittämällä järviruokoa koneellisesti.  Järviruoko ei ole kuitenkaan mikään pahis, vaan laajat ruo’ikot yhtälailla kuuluvat maisemaan Vanhankaupunginlahdella.

Linkki Vanhankaupungin lahden hoito- ja käyttösuunnitelmaan: http://bit.ly/HCJZez